Sain tuossa hiljattain sähköpostia joka sisälsi tuon lauseen. Hain jouluapulaisen hommiin erääseen isohkoon tavarataloon.

Ei kyllä edes harmita. Tässä pimeyden keskellä kun on yrittänyt opiskella ahkerasti ja hommia on kasautunut oikein kunnolla, ei ajatus duuniin menemisestä joululomalla hirveästi nappaa, mutta pitipähän kuitenkin hakea ettei tulisi niin syyllinen olo siitä, että on laiskotteleva yhteiskunnan tuilla elävä loinen.

Opiskelijana minulla ei koskaan ole rahaa kuin roskaa, varsinkaan kun ei käy töissä. Vituttaa aina tasaisin väliajoin kun opintolainakin menee elämiseen ja silloin myös mietin, josko yrittäisin hankkia jotain töitä opiskelujen ohella. Toisaalta, tällä koulutuksella ei juuri muualle pääse toistaiseksi kuin kaupan kassalle. Olen kyllä jotain oman alan osa-aikaisuuksia ja etäduuneja yrittänyt vähän kalastella, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Tosin yhä enemmän tässä viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, ettei minun kannata tehdä koulun ohessa duunia. Koulu kuitenkin teettää tekemistä myös kouluajan ulkopuolella. Lisäksi ihmisellä pitäisi olla aikaa myös pelkkään oleiluun. Siis en nyt meinaa pelkkää laiskottelua, vaan sellaista olemista missä ei tarvitse miettiä tehokkuutta tai tuottavuutta. Siis ihan kaverien kanssa pyörimistä, asioiden fiilistelyä, omia luovia juttuja ja sen sellaista. Jos tekisin koulun ohella jotain duunia, joutuisin varmaan unohtamaan musiikin tekemisen, varsinkin kun siihen ei riitä oikein nytkään aikaa koulun takia.

Mutta, huomenna pitäisi taas kävellä tenttiin. Vähän jänskättää kun kyseessä on fysiikan tentti, ja jos reputan tentin, joudun käymään koko kurssin myöhemmin uudelleen. Siistiä. Ehkä sitä voisi joskus aloittaa lukemisenkin, onneksi itse tentti on vasta puolenpäivän jälkeen, eli ei tarvitse kuudelta aamulta sentään herätä.